torstai 25. elokuuta 2016

Vierailua, vuoropuhetta.


Melkein kaikilta taiteenharrastajilta, jotka ovat sijoittaneet Tiina Énon töihin minun "hallintakaudellani", olen tullut kysyneeksi että voisinko joskus päästä kylään katsomaan miten teokset ovat asettuneet uuteen kotiin. Poikkeuksetta olen saanut alustavan kutsun ja on sovittu, että olen yhteydessä kun sopiva aika koittaa. Lisäksi olen tietenkin listannut mieleeni heitäkin, joilla tiedän äidin maalauksia tai grafiikoita olleen jo kauan ennen taiteilijan menehtymistä. Jonkinlaista kirjanpitoakin näistä ihmisistä onneksi Tiina Énon jäljiltä löytyy, vaikka toisaalta on myös monia hienoja teoksia, joiden olinpaikkaa en tiedä.

Nyt koitti vihdoinkin aika vierailla Vantaalla tutustumassa lisää ihmiseen ja kotiin, jonne noin vuosi sitten muutti minulta kaksi Tiina Énon grafiikanlehteä. Niiden kaveriksi päätyi kolmaskin monotypia. Se oli löytynyt Bukowskin nettihuutokaupasta. Uusi omistaja ilmoitti ystävällisesti minulle, kun oli kehystyttänyt irtolehtinä hankkimansa vedokset seinälleen.

On mielenkiintoista saada jatkaa vuoropuhelua kotiinsa taidetta hankkineiden ihmisten kanssa. Vaikka sitten (edes) kirjoittelemalla sähköpostia ja saamalla kuvia teoksista paikoillaan.

Tämä on sieltä nettihuutokaupasta.

Näiden monotypioiden uusi omistaja kiinnostui Tiina Énon töistä tämän blogin kautta, ja otti nopeasti yhteyttä ne "löydettyään". Nyt kun tapasimme uudelleen, hän kuvailikin itseään, että on toimeen tarttuva ihminen jos jostain asiasta innostuu. Jokin Énon grafiikoissa viehätti kovasti, eikä sitä kuulemma oikein osannut selittää.

Olin utelias tämän kiinnostuskysymyksen kanssa erityisesti siksi, että kyseinen taiteenharrastaja on todellinen keräilijä - mutta äidin työt edustavat melkolailla eri linjaa kuin hänen muu kokoelmansa, joka oli toukokuussa huomioitu Helanderin huutokaupan blogissa.  

Vierailullani pääsin tutustumaan hienoon valikoimaan Marraskuu-ryhmän taidetta ja keskustelumme rönsyili moneen suuntaan. Oikein antoisaa! Vaikka olenkin kuvataiteilijan tytär, en silti ole koskaan kokenut itseäni taiteen - paitsi äidin taiteen - asiantuntijaksi. Tällä retkellä sivistyin taas kovasti, ja kuka tietää jospa tämänsuuntainen kehitys kanavoituisi joskus sen(kin) hahmottamiseksi paremmin, että missä kohdassa suomalaista taidetta on ikään kuin Tiina Énon "paikka".


Kehystyksen näkeminen oli yksi agendoistani. Minulla on siitä itselläni lähinnä vain yhdenlaisia esimerkkejä, joten nyt on esitellä tämäkin vaihtoehto. Nämä itse työt ovat melko pieniä, mutta ne hyötyvät hienosti siitä että saavat tilaa ympärilleen. Sen lisäksi kehystyksessä oli päädytty mukavaan syvyyteen asettelemalla työn ja lasin alle ilmaa, "laatikkomaisesti", kuten totesin vierailullani.

Kehystäminen on makuasia, johon itse en ole vielä opetellut ottamaan kantaa - eikä mielestäni pidäkään silloin, kun on teoksen uudesta kodista kyse. Maalausten suhteen olen itse tottunut katselemaan töitä ilman kehyksiä, mutta grafiikathan tarvitsevat ne ilman muuta. 

(Jos ei oteta lukuun "luovaa" tapaani ripustaa niitä esille omassa kodissani vanhaan verhokiskoon:)



Minua huvitti vierailullani kovasti se, että vaikka oli taiteen kerääjän kodista kyse, niin Tiina Énon työt olivat kuitenkin toistaiseksi ainoita hankintoja, jotka olivat päässeet seinälle asti. Muut teokset oli varastoituna - kätevällä tavalla, josta aion ottaa esimerkkiä. 

Otin monotypiat alas seinältä saadakseni niistä muistoksi kuvat, ja vaikka ne asiansa ajavatkin niin ne tuntuvat ehkä hieman laimeilta siihen verrattuna mitä kaikkea ehdimme muutaman tunnin aikana jutella. Kehystyksen pohdinta ja ripustus - niin olennaisia kuin tässä yhteydssä ovatkin - saivat aika paljon sisältöä ympärilleen, ja lopulta muodostui kuitenkin mielenkiintoisimmaksi se, minkälainen ihminen on Tiina Énon töitä itselleen valinnut.

Lisäarvoa toi tietenkin sekin, että pääsin itsekin kertomaan lisää äidistäni.




Lähdimme vielä ekskursiolle itse kehystysliikkeeseen, Ars Longaan. En ollutkaan siellä koskaan käynyt, ja oli hauska tutustua omistajaan. Paikanpäällä oli miellyttävä eläväinen tunnelma, ja katselin "sillä silmällä" myös näyttelytiloja. Ehkä joskus tulisi käydä pidempiäkin keskusteluja kehystäjäihmisten kanssa, niin saisin siihen aihepiiriin lisää näkemystä.

Jos tulee kierreltyä muitakin Tiina Énon taiteen ystävien koteja, niin saanhan silläkin tavalla uutta rikastuttavaa silmää perillisen työlleni. Ainakin tämä vierailupäivä tuotti valtavan määrän uutta inspiraatiota taas jatkaa - etsiä ja löytää seuraavia polkuja tälle työlleni. Kiitos!

Vain yksi kuriositeetti Ars Longasta.


Lopuksi vielä esimerkki siitä, millä tavalla osa hallussani olevista grafiikoista on kehystetty. Näissä on ollut sitä pulmaa, että kuljetusten yhteydessä nämä ovat saaneet kolhuja ja kulumia, eikä suurin osa ole esimerkiksi näyttelykelpoisia enää. Itse työt lasien alla ovat tietenkin hyvässä kunnossa, eli raamien naarmut eivät ole tietenkään mikään taiteellinen tappio.