sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Näyttely avattu!

Vode Kantokorpi tutustuu "Tapies-vaiheeseen".

Lauantaina 6.6.2015 oli kolmen aikaan iltapäivällä historiallinen hetki, kun avattiin Tiina Énon koko tuotannon kaarta esittelevä näyttely Alavudella, Taidekeskus Harrissa. 

Paikalle saapui paljon ihmisiä, ja läsnä tuntui olevan edustusta koko "kattauksesta". Näyttelyn avasi Vode Kantokorpi ja vieraiden joukossa oli myös hänen entisiä oppilaitaan, joihin Tiina Énokin kuului. Oli Himasten opettajakavereita, ja heistä itselleni tutuin on taiteilijan "varaäiti" alavutelainen Pirkko Rajalahti. Ja oli minun ystäviäni ja sukulaisia, äidin kollegakin pääkaupunkiseudulta. Toki myös itselleni aiemmin tuntemattomia paikallisia persoonia, joihin oli hieno tutustua.

Olin vaikuttunut näyttelyn saamasta mielenkiinnosta! Kiitos.

Kantokorpi kertoo "järkytyksestään" taiteilijan tyttärelle.

Voden puhe sai monet kyyneliin. Hän muisteli koko Himasten perhettä sekä itse taiteilijaa oppilaanaan. Vode on säästänyt Tiinan töitä kouluajoilta, ja sain lahjaksi äidin 12-vuotiaana tekemän piirroksen. Jätin sen näyttelyn ajaksi Taidekeskukseen.

Oli ihanaa kuulla, miten lämpimästi Vode kertoi isoisovanhemmistani, joiden navetan yläkerrassa hän sai nuorena miehenä itse tehdä taidetta. Minä puolestani olen ollut todella otettu tästä Alavuden kaupungilta saamastani kutsusta pitää paikkakunnalla äidin näyttely. Otin sen ripustamisen kunnia-asiana.

Kokonaisuudesta on tullut hyvää palautetta, ja paras palkinto on ollut itse Kantokorven vahva ja kannustava reaktio.

Hänen rinnallaan minä kun kuitenkin olen tuntenut itseni puuhastelevaksi pikkutytöksi.



Vode ilmoitti kokevansa "järkytystä" - siis hyvässä mielessä, tulkitsin. Hän on toki käynyt joissakin Tiina Énon näyttelyissä Helsingissä, mutta ei ollut koskaan nähnyt nyt Alavudelle tuotuja suuria töitä. 

Jo ennen varsinaista ripustusta minulle oli itsestäänselvää, että näyttelytilan pääsaliin laitetaan esille kokoluokaltaan suurehkohja teoksia, ja "päätyhuoneeseen" teen ajallisesti kronologisen kaaren. 


Itse jännitin kohtuuttomasti teosten kuljetusta. Sain siihen mahtavasti apua. Pakettiauto järjestyi lainaksi Tuurista ja ystävä saapui Helsingistä saakka sitä ajamaan sekä kantoavuksi. Vein paikanpäälle valtavan määrän tauluja, joista valikoin esille lopulta tietenkin vain murto-osan.

Olen oppinut, että vasta itse näyttelytilassa voi tehdä lopulliset valinnat.

Tauluja pakattuna Ähtärin mökillä.

Ripustukseen sain korvaamatonta apua Taidekeskus Harrin työntekijältä Sari Kunilta. Hän myös valvoo näyttelyn, mikä tuntuu yhteisen työviikon jälkeen todella hyvältä. Sari osaa nyt tarvittaessa kertoa vaikka mitä opastaessaan yleisöä näyttelyyn - sillä samalla kun teimme kokonaisuutta, tuli käytyä läpi Tiina Énon elämää.

Taidekeskuksessa oli melkoinen kaaos ennen ripustuksen aloittamista.

Vein Taidekeskukseen myös "plärättävää" materiaalia Tiina Énon historiasta. Joukossa on mm. vanhoja portfolioita ja tämän kevään tuote, valokuvakirja koko urasta. Myös irtonaisia kehystämättömiä grafiikanlehtiä mapeissa.

Kun näyttelyyn paikanpäälle menee, kannattaa siis varata aikaa.



Odotan mielenkiinnolla, minkälaisen vastaanoton Taidekeskus Harrin esillepano saa!

Sari Kuni teki loistavaa työtä myös kutsujen taitossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti