keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Näyttelylle jatkoaika, tervetuloa!


Rööperin Taidesalongissa tällä hetkellä esillä oleva näyttely on saanut jatkoaikaa 8.2.2015 saakka. Katsojia on käynyt paljon, ja osa on odottanut tapaavansa paikan päällä myös taiteilijan tyttären kuulumisten vaihdon ja keskusteluiden hengessä. Siihen tarjoutuu tilaisuus lauantaina 7.2 klo 18-20, jolloin on aika summata yleisöltä tullutta palautetta ja ajatuksia esillepanon epävirallisten päättäjäisten merkeissä. Olen siis itsekin paikalla. Tervetuloa!

Vierailijoiden joukko on tähän mennessä ollut monipuolinen ja näyttelyn herättämät tunteet sen mukaisia. Yksittäisen katsojan kokemus on linkittynyt muun muassa siihen, minkälainen suhde ihmisellä on ollut itse taiteilijaan. Tiina Énon läheiset ystävät ovat ehkä tunteneet päässeensä lähelle menehtynyttä toveriaan jälleen kerran. Pinnalle nousee taas ymmärrettävä ikävä.

Mikä on ihan järkeenkäypää, sillä näyttelyn satunnaistenkin kävijöiden palaute on ollut sen suuntaista, että on syntynyt tunne teosten tekijän vahvasta läsnäolosta.

Uskon, että juuri Tiina Énon tapa maalata intuition ja alitajunnan voimalla saa monet taiteilijan ystävistä etsimään maalauksista myös viestejä.

Ne taiteen harrastajat ja keräilijät, jotka eivät Tiina Énoa henkilökohtaisen syvällisesti tunteneet, kokevat maalaukset ehkä toisella tavalla. Julkisten näyttelyiden pitäminen onkin kannustavaa ja mielenkiintoista myös siksi, että taiteilijan työhön syntyy yhtä monta näkökulmaa kuin on katsojaakin. Elämäntyön "hallinnoijana" saan pysähtyä pohtimaan niitä kaikkia.

Ystävyys, 60x80cm. 2011.
(Kuva: Marjo Nyrhinen.)

Erityisesti Tiina Énon viimeisen elinvuoden työt ovat herättäneet kysymyksiä. Onko lähestyvä kuolema niissä läsnä, vaikkei taiteilija itse siitä tiennytkään? Kuinka tärkeää tällainen ajattelu on koko taiteilijan elämäntyön näkökulmasta? Keskustelua on syntynyt teemasta, että onko tosiasioita torjuvaa vaiko taiteilijan työtä kunnioittavaa tarkastella viimeisten kuukausien teoksia itsenäisinä maalauksina tai niiden sarjoina, joissa saattaisi hiipuvan elämän läsnäolon sijasta olla kuitenkin kyse uudesta taiteellisen luomisen aallosta, ammatillisesta käännekohdasta.

Se on kysymys, johon tuskin taiteilijalla itselläänkään olisi vastausta.

Tyttärenä ja Tiina Énon työskentelyä läheltä seuranneena tulee oltua sinnikkäästi taipuvainen puolustamaan maalausten taiteellista itseisarvoa. Maalauksissa on jokin kaikkia ihmisiä koskeva yleismaailmallinen ulottuvuus - kuten yksi katsojista asian muotoili tämän Rööperin näyttelyn nähtyään. Tiina Éno hakeutui tietoisesti lähielinpiirinsä ulkopuolisiin kokemuksiin - esimerkiksi matkoille ja kulttuurin pariin - osittain varmasti saadakseen tuotantoonsa myös omasta henkilöhistoriastaan etäännyttäviä vaikutuksia.

Sekä sisällöllisesti että teknisesti teoksissa on havaittavissa eri kerroksia ja tasoja, joista jokainen katsoja lukee oman tulkintansa mukaisen tarinan. Siihen pysähdytään, mikä koskettaa.


Väistämättä taiteilijan teosten säilyttäjänä ja esilläpitäjänä sitä tulee suhtauduttua maalauksiin myös rationaalisesti. Konkreettinen fyysinen työ kuljetuksineen, varastoimisineen, kunnossapitämisineen, inventoimisineen ja luetteloimisineen on sitä taustatyötä, jonka varaan on erityisen mielekästä suunnitella ja rakentaa yleisölle antoisia esillepanoja, tasapainoisia ja puhuttelevia kokonaisuuksia.

On hyvällä tavalla haastavaa olla neutraali näyttelyn kokoaja ja samalla valmistautua yleisön reaktioihin. Suodattaa ja jalostaa niitä ideoiksi jatkoa ajatellen.

Taide on olemassa vain katsojiensa kautta, mitä olen vasta nyt pysähtynyt kunnolla miettimään.

Katsojia. (Kuva: Sanna Hakonen)


Vielä on luvassa yleisölle muutamia "uusia" töitä seuraavissa näyttelyissä. Olen järjestänyt arkistoihin maalauksia, joita Tiina Éno ei itse ehtinyt pitää esillä. Alla olevassa kuvassa yksi esimerkki niistä, jotka odottavat lähempää tarkastelua ja nimeään. "Löysin" sen ja samaa sarjaa olevia viimeisiä teoksia varastosta ja tulee olemaan mielenkiintoista saada nekin vielä julkisesti esille.

Akryyli- ja öljyväri kankaalle, 60x50cm. 2011.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Nyt. Rööperin Taidesalonki.

(Kuva: Timo Rossi)

Kaksi viikkoa sitten ripustettiin Tiina Énon 2000-luvun loppupuolen maalauksista koostuva näyttely Rööperin Taidesalonkiin Helsinkiin, ja se avautui yleisölle heti loppiaisen jälkeen. Esillepano on nähtävissä vielä runsaan viikon, 25.1.2015 saakka.

Katsojien palaute on ollut hyvää ja mielenkiintoista. Jälkimmäistä siksi, että miten tosiaan eri tavoilla yleisö innostuu kommentoimaan abstraktia taidetta. Siitäkin on käyty keskusteluja, onko Tiina Énon tuotanto absraktia, impressionistista, ei-esittävää vaiko esittävää. Määrittely on itse asiassa yllättävän vaikeaa, mutta onko se sittenkään edes niin välttämätöntä.

Kuvia on tähän hätään vain ripustusvaiheesta.
Ohessa ystävä auttamassa.

Näyttelyluetteloon kirjattiin yhteensä 32 teosta, ja paikalle kuljetetut itse esillepanosta ylimääräisiksi jääneet maalaukset ovat gallerian toimistossa nekin nähtävissä. Ripustusvaiheen logiikkana pidin sitä, että ensin isoille töille paikat ja sitten pienempiä kohti. Lopuksi kokonaisuutta tuli vielä viilattua aavistuksen keveämmäksi, mutta se tapahtui muutamien teosten paikkaa vaihtamalla eikä ihme kyllä vähentämällä.

Vähän piti saada pitää hauskaakin, mikä tarkoitti sitä että hyödynnettiin korkea tila asettamalla pari teosta ylös ovien päälle. Vaikka näyttelyn rakentamiseen suhtautuukin sen ansaitsemalla vakavuudella, ei sen aivan raskaan arvokasta aina tarvitse kai olla - vaikka olisikin kyse jo edesmenneestä taiteilijasta, niin kuin tässäkin tietenkin on.

Mukana muutama Italiassa tehty monotypiakin.

Tuntuu, että eniten ihmiset jäävät ihastelemaan ja ihmettelemään voimakkaita värejä. Kun kirjoitin näyttelytiedotteeseen, että tämä esillepano tuo "hehkuvan tuokion" kaupungin tammikuuhun, niin tosiaan sitä tarkoitinkin. Moni kanssani näyttelyssä vieraillut katsoja on lähes hengästynyt - hyvällä tavalla - maalausten syvyyksistä.

On tullut palautetta, että näyttely nimensä mukaan on "hyvä kylpy".



Rööperin Taidesalongin näyttely on myyntinäyttely. Olen kohdannut senkin suhteen "Miten sinä raaskiit myydä?" -ihmetystä. Ja toisaalta sitten itse paikan päällä lukuisat katsojat ovat kiinnittäneet huomiota ja jääneet haikailemaan sitä ainoaa teosta, joka nimenomaan ei ole myynnissä.

Jotkut ovat kaivanneet tähän kokonaisuuteen myös vanhempia teoksia ja kyselleet niistä. Niiden aika ei ollut nyt, vaan se tulee sitten kesällä Alavudella Taidekeskus Harrissa. Seuraavaksi aletaan suunnitella ja rakentaa isohkoa esillepanoa sinne, ja tulee olemaan varmastikin sekä haastavaa että antoisaa alkaa valikoida Tiina Énon "vanhoista" töistä niitä, jotka pääsevät koko uran käsittävään näyttelyyn mukaan.

Nyt on kuitenkin vielä tämän "hyvän kylvyn" aika, ja toivon että mahdollisimman moni taiteen ystävä löytää Rööperin Taidesalongin näyttelyyn.

Näyttelyn nimityö Hyvä kylpy, 2011. 60x80cm.
Kuvan laadusta voi syyttää allekirjoittanutta.