Nainen lukee lehteä punaisella matolla (2000)

Sekatekniikka kankaalle 205 x 190 cm. (Kuva: Arto Keskinen)

Tässä työssä vuodelta 2000 huomaan nyt yhtäkkiä jotain yllättävän paljon samaa kuin Tiina Énon ihan viimeisissä, syksyn 2011, maalauksissa. Siltä ainakin tuntuu. En varmaan muuten tulisi sitä ehkä ajatelleeksikaan, mutta muistan niitä signeeraamattomia mutta valmiita töitä katsoessani - ja nimetessäni - kiinnittäneeni samaan huomiota kuin tässäkin, jonka nimeksi yhdessä laitettiin Nainen lukee lehteä punaisella matolla.

On erityisellä tavalla irrallisia elementtejä ja suuria kontrasteja.

Äidin työt muistetaan ehkä ainakin siitä, että yksityiskohdat sulautuvat kauniisti toisiinsa. Siksi esimerkiksi juuri tämä teos ja tosiaan ne ihan viimeisimmät (jotka vielä odottavat kunnollista kuvaamistaan) toivat kokonaisuuksiin odottamatonta ryhtiä ja saattoivat saada katsojan jopa ajattelemaan, että taulu on jäänyt kesken.

Sellaista pohdintaa minä kuulin yleisöltä niiden viimeisiksi jääneiden töiden äärellä, mutta siihen palataan myöhemmin.

Koska Nainen lukee lehteä punaisella matolla on niin suuri maalaus, jouduin irrottamaan sen pingotuksistaan ja kuljettamaan varastoon rullalla.

Yllä olevan kuvan otin muistoksi itselleni, ennen kuin aloin pelottavaan työhön. Tuntui vähän raatelulta irrottaa kangas kiilakehikosta, muttei minulla ollut muutakaan vaihtoehtoa. Taulu ei vaan kertakaikkiaan mahtunut kuormien sekaan kokonaisena, eikä minulla ollut varaa yhden teoksen privaattikuljetukseen 400 kilometrin päähän.

Onneksi tämä oli ainoa työ, jonka kohdalla jouduin toimimaan näin.

Minun täytyy kesän tullen ottaa ja tutkia työ kunnolla. Että saako siitä enää kokonaista, mitkä ovat kuljetuksen ja kokoonrullaamisen vauriot. Pahoin pelkään, että tämä tällainen on myös taiteilijan perillisen arkea. Että kaikesta huolellisuudesta huolimatta hävikkiä ja turmelusta syntyy.

Jos taulu on "mennyttä", minä saatan tehdä siitä itselleni useamman pienemmän. Saavat rakkaat yksityiskohdat sitten oman huomionsa kuitenkin.

Säveltäjän junamatka I-V (2007)

Vaikka yksittäisten teosten nimeäminen olikin tärkeää, joskus Tiina Éno päätyi ratkaisuun, jossa kokonainen maalausten sarja sai saman nimen ja teokset omat järjestysnumeronsa. Hän tosin piti sellaista vähän laiskana tai mielikuvituksettomana, ja varsinkin ihmetteli ammattitovereitaan, joiden näyttelyluetteloihin oli painettu pelkkä Nimetön, Nimetön, Nimetön...

Sen enempää arvottamatta toki. Ihmetteli vain.

Säveltäjän junamatka on selkeä oma sarjansa, sananmukaisesti matka. Lähdetään pysähtyneissä ja odottavissa tunnelmissa, seurataan ohikiitäviä maisemia ja saavutaan lopulta perille jonnekin erilaiseen:

Öljyvärimaalaukset kankaalle, 30 x 30 cm, 2007. (Kuvat Arto Keskinen)

Päähenkilöksi valikoitui Säveltäjä, jonka kokemus jatkui pitkään vielä kaiken nähdyn jälkeenkin. Mieli palaa yksityiskohtiin, niihin joihin ei ehkä hetkessä ehtinyt pysähtyä mutta jotka tallentuivat muistiin vain toistuakseen uudelleen esimerkiksi juuri musiikissa. 

Vierauden äärellä aistit saattavat herkistyä. Ihminen näkee ja kokee epätavallisia asioita.

Totuuden nimessä kerron nyt, että minä en muista teosten alkuperäistä järjestystä enkä voi sitä nyt taulujen takaa tarkistaakaan, koska askaroin digitaalisen kuvamateriaalin äärellä ja taulut ovat fyysisesti varastossa. Toisaalta numeroinnilla ei ole merkitystä, sillä jokainen katsoja tai teosten omistaja voi asetella teokset juuri itseään puhuttelevaan järjestykseen tai asetelmaan. 

Jokainen sarjan maalaus on yksittäinen hetki ja myös saatavissa sellaisenaan. Mielenkiintoinen ajatus, että sarjan yhtenäisyys hajoitetaan osiin, erilaisiin koteihin ja tiloihin esille, ja niissä parittomat maalaukset yksin edustaisivat pysähtynyttä maisemaa.