Taiteilijaa itseään huolestutti joskus. Totta puhuen, aika useinkin. "Mitä jos en kehitykään. Ovatko työni vanhan toistoa." Eräs pohdinnan aiheista oli pitkään jatkunut keltainen kausi. Yksi katsojien rakastamimmista vaiheista, uskaltaisin väittää. Äiti murehti uuden näyttelyn alla, niin kuin taiteilijan tavallaan kuuluukin, jos säilyy terveellä tavalla nöyränä. Niin minä ajattelen.
"Sanovatkohan kaikki, että taas sitä keltaista."
Minä en kyllä muista aivan suorina edellisiä sitaatteja, mutta kuuntelin aikoinaan aika paljon näitä äidin pohdintoja. Tutkittiin värejä ja pintoja, että on niissä eroja. Keltainen kausi - vähän itse vierastan tällaista kausittamista - alkoi varmaan juuri 2000-luvun kynnyksellä ja väri hallitsi vuosikausia niin isojen kuin pientenkin maalausten maailmaa.
"Sanovatkohan kaikki, että taas sitä keltaista."
Minä en kyllä muista aivan suorina edellisiä sitaatteja, mutta kuuntelin aikoinaan aika paljon näitä äidin pohdintoja. Tutkittiin värejä ja pintoja, että on niissä eroja. Keltainen kausi - vähän itse vierastan tällaista kausittamista - alkoi varmaan juuri 2000-luvun kynnyksellä ja väri hallitsi vuosikausia niin isojen kuin pientenkin maalausten maailmaa.
 |
| (Kuva: Arto Keskinen) |
Yllä oleva öljyvärimaalaus kankaalle on vuodelta 2004.
Itse luokittelen sen "keskikokoiseksi", 60x50 cm ovat viralliset mitat. Minä lisään tänne kyllä taulun nimenkin, kun sen löydän. Arkistot ovat vielä aika sekaisin. Nimeämisestä tuli vuosien mittaan tärkeä loppusilauksen vaihe. Siinä minäkin sain olla apuna.
Tämän työn nimi voisi aivan hyvin olla esimerkiksi Lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti